KIRKKAANA JA KUUMANA LOISTANUT AURINKOMME ON SAMMUNUT

Suureksi surukseni joudun ilmoittamaan, että hurmaava, suuri sydäminen, ainaista auringon valoa hehkuva, suurta ja vahvaa elämäniloa pursuava HIMBA on kuollut viime sunnuntai aamuna. 

Himba toi paljon rakkautta, valoa ja lämpöä keskuuteemme valaisten kaiken ympärillään olevan kirkkaalla valollaan ja säteilyllään. Vaikka Himban elämä jäi lyhyeksi, niin silti ehti elää ja kokea kokonaisen koiranelämän. Elämän, johon kuului, paljon ystäviä, matkustelua ympäri Suomen ja ulkomaita myöten, paljon erilaisia harrastuksia (Toko, agility, luola, juoksutreenit, metsäseikkailut ja paljon muuta).

PS. TULOKSIA sivulta löytyy viimeiset kuvat Himbasta lauantaina 7.12.2013

HIMBA 05.04.2012 - 08.12.2013

Säteilevää Himbaa kaivaten: emäntä, paras kaveri Tylli sekä Netta, Rekku ja muut perheenjäsenet ja ystävät.

Blogi kuitenkin jatkuu vaikka sen päätähti on poissa ja tarinat siten vaihtuvat. Jatkossa seurataan enemmän Himban ystävien Tyllin ja Netan elämänkuvioita.

HIMBA NUKKUI AINA NÄIN

KOMISTUS

AINAISTA RIEMUA

Katoaminen.... vapaus.....vaara....

Porot sitten katosivat aivan tykkänään. Ensin ovat jokapaikassa ja seuraavassa hetkessä täysin kadonneet, outoa. Yksi todennäköinen porojen äkilliseen katoamiseen on susi/sudet. Miten totuudenmukaista lie/liioiteltua mutta kylältä on viime aikoina kuulunut huhuja susien liikkeistä ja niistä on kai ollut näköhavaintoja jossain, ottaa tässä nyt kyläpuheista ja huhuista selvän. 

Ainakin jokunen päivä sitten kohtuullisen lähellä meikäläisten kylää, ilmeisesti sudet, olivat ajattaneet poroja lampeen/suohon/järveen, johon osa poroista hukkui, ikävä juttu porojen kannalta. Tiesi se kai susillekin huonoa, kun taisi napsahtaa sudenkaatolupa. Tosi juttu tai ei

... niin Himballe porojen katoaminen tietää  yhtä asiaa: vapaus koittaa. Pihalla/lähimetsässä juokseminen irti ja vapaana on taas sallittua puuhaa. Ei tarvitse kitkutella hihnalenkeillä hidasta läpsyttely vauhtia päivästä toiseen. Pitää vaan varoa metsässä kulkiessa susia ja talviunta nukkuvaa karhua. Naapurina useamman vuoden elänyt karhu, tosin taidettiin kaataa syksyn jahdissa, no keväällä se selviää. 

PORO SIELLÄ JA PORO TÄÄLLÄ, JOKAPAIKASSA POROJA

Porot ovat taas tulleet viettämään talvea pihamaalle. Kaivelevat joka paikassa eivätkä juuri välitä ihmisistä tai koirista. Kurkkivat myös ikkunoista sisälle öisin, vielä sarvipäät eivät ole ikkunoita rikkoneet. Porojen  pihalla vetelehtiminen tarkoittaa, ettei Himba pääse juoksemaan pihalla tai lähimetsässä vapaana seuraavaan pariin kuukauteen. Porojen perässä juokseminen ei ole hyväksyttävää puuhaa, joten potkukelkka on kaivettu esiin tyydyttämään liikunnantarvetta. 

Toinen uros Rekku on kans vähän turhan hanakka porojen perään. Nartut sentään eivät innostu poroista niin paljon. Esim. Tyllin kanssa lenkkeillessä on joskus käynyt niin, että poroja on tullut vastaan ja Tylli on ollut vapaana. Siinä sitten ollaan a)vain katteltu toisiamme aikamme ja jatkettu matkaa tai b) Tylli on repassu jonkun risun suuhunsa ja heittelee sitä eikä ole poroja huomaavinaan ja matka jatkuu.  

TAKAPIHA ON VALLATTU

Talvi on taas tullut...

Lunta, lunta on tullut ja talviset leikit alkaneet ja valkoinen koira katoaa nietoksiin.

JÄLLEEN TÄYTETÄÄN VUOSIA

NETTA täyttää tänään jälleen kerran vuosia, olkoon niitä vielä monta edessä.

Onnea 15 -vuotiaalle!

Netta "The Lady", 15

Nuorempi polvi pitää vanhuksen liikkeellä -> vierivä kivi ei sammaloidu.
Netta keskellä.

Puolukan etsintää

Nam, puolukkaa mättään täydeltä. Näin se jano ja nälkä lähtee

Syksyn tullen metsä on täynnään puolukoita, jokainen mätäs loistaa tulipunaisena. Herkulliset ja mehukkaat puolukat ovat metsässäviihtyvän herkkua - myös nelijalkaisten. Tylli on kuluvana syksynä huomannut, kuinka herkullisia mehukkaat puolukat ovat. Marjoja katoaa Tyllin vatsaan noin 0,5 litraa, jokaisella marjaressulla. Tämä on vähän hassua, sillä aiempina syksyinä Tylli on inhonnut puolukoita yli kaiken.... Nyt oikein marjaisen mättään kohdalla Tyllin ja emännän välille syntyy todellinen kilpailu: kumpi tyhjentää ensin tai saa enemmän marjoja samasta mättäästä. Tästä pilkahtaa ajatus: Miten koiran saisi opetettua viemään osan riipimistään puolukoista ämpäriin vatsansa sijasta??...Hmmm....Sais tietysti syödä niin paljon ku tykkää...  :o

Puolukat eivät pääse karkuun tarkkaa nenää ja ahnasta kitaa

Välillä on tehtävä metsurin töitä

Maha täynnä puolukoita jaksaa olla 2 sekuntia aloillaan

Pellon ryhmänäyttely 14.9.2013

Himba kävi ensimmäisessä näyttelyssään viime viikonloppuna Pellossa. Menestys oli parempi kuin uskalsi toivoa. Näyttelyyn menimme sillä ajatuksella, että kirjallinen laatuarvostelu haetaan ja muuten tulee hylsy. Odotukset näin matalat Himban aika reippaanlaisen häntämutkan takia. Mutta iloisesti yllättyen tulokseksi tuomari antoi H :n eli hyvän, JES. Ehkä tulevaisuudessa käydään vielä silloin tällöin näyttelyssä kokeilemassa onnea ihan vain harrastuksena. Siitäkin huolimatta, että H on luultavasti paras, mitä ikinä voi saada, jos välttää hylkäyksen.

Tuomarin arvostelu oli seuraavanlainen:

Vahva pää. Purenta OK. Kaunis ilme, hyvät korvat. Hyvä kaula ja etuosa. Rintakehä hyvin mitattavissa. Hieman alaskiinnittynyt häntä. Hännässä paha mutka. Reilut takakulmat. Rungon karva tänään pohjavillaa. Hyvä käytös. Hyvä askelpituus.

Norja

Ensimmäinen ulkomaan matka on harmittavasti takanapäin. Todella hieno ja hyviä muistoja roppakaupalla. Missään vaiheessa ei ollut ongelmia vaan kaikki meni aivan putkeen.
Himba ja Tylli olivat selvästi innoissaan reissatessaan ympäri pohjolaa.

(Vasemmalla kuvassa: Himba Saana-tunturin huipulla)

Norjan ja Kilpisjärven tunturi maisemat olivat jotain aivan erilaista mitä kukaan meistä matkalaisista ei ollut ennen päässyt näkemään. Hienot vaellusreitit piirittivät joka puolella. Useampi päivä olisi kulunut nopeasti vaeltaessa eri reittejä mutta ajan ollessa rajallinen Kilpisjärvellä porukkamme pääkohde oli valloittaa Saana -tunturi. 

Yllättävän helppo oli kiivetä tunturin huipulle ja jättää sinne omat nimmarit merkiksi käynnistä. Koiratkin ihmettelivät maisemia, jotka levittäytyivät silmien eteen tunturin huipulta. Olisivat tuijotelleet maisemia ties vaikka päivä tolkulla.  

Norjassa puolestaan päätavoite oli käydä Nordkapissa katselemassa merta ja toteamassa, että manner tosiaan loppuun eikä pitemmälle enää pääse muuten kuin laivalla kohti pohjoisnapaa. Tuulinen paikka ja vettä välillä ripsi mutta mikään ei latistanut tunnelmaa. (Kuvassa oikealla:  Skipsfjord)

Koirat nauttivat silminnähden vuonojen maasta. Niin erilaista seutua kun ei puita nimeksikään vain kymmenien kilometrien edestä avaraa vuonomaisemaa. Jyrkkiä rinteitä, mutkaisia tietä, huimia ylä- ja alamäkiä, paikalliset kaupungit ja kylät tuottivat kaikkien verkkokalvoille ainutlaatuisia kuvia, joita täytyy uudemman kerran käydä paikan päällä katsomassa sillä vain pienen promillen osan ehti vaeltaa ja paikoista tutkia. Uusi reissu pohjois-norjassa varmasti tullaan tekemään, jotta voi tehdä uusia aluevaltauksia ja nauttia vuonomaisemista. 

Reissun aikana paikallinen meri-ilma ja jokaisen päivän ollessa erilainen sekä jatkuva ulkona olo aiheutti, sen että illalla uni maistui kaikille. Tosin aamu alkoi sitten sitäkin aikaisemmin. Parhaimmillaan ennen kukon laulua, olipahan ainakin koko pitkä päivä aikaa vaeltaa paikasta toiseen.  

Nordkapp

Tylli Nordkapissa

Himba, Tylli, Nordkapp ja Jäämeri taustalla

Himba Nordkapissa

Matkalla savossa

Reissaajana kunnostautuneen Himban uusin matkakohde oli tällä kertaa savo ja erityisesti Kuopion seutu. Matkan aikana uusittiin vanhoja ystävyyssuhteita ja solmittiin uusia. Reitti kulki pikkukylien kautta vieläkin pienempään metsän keskelllä olevaan ns. kylään. Paljon metsää ja mäkistä maisemaa joka puolella eika naapureita missään. Aika meni kuitenkin kuin siivillä, kaikkea ei ehtinyt edes tehdä, mitä aikoi. 

Kaikkein tärkeintä Himballe oli tietysti toisten koirien kanssa seurustelu ja lenkkeily. Eräällä kävelyllä Himban tyttöystävä Lumi, jopa hankki päivän ruoan, kun nenän edessä tienristeyksen heinikossa lymynnyt eli piilotellut rusakko jäi hampaisiin. Olipas jänö valinnut itselleen todella vaarallisen paikan: aivan tienvierustan, jossa hyvin lyhyttä heinää. Kaikkein mukavinta reissulla Himbasta taisi kuitenkin olla remuaminen ja painiminen samanmielisen hulivilin kanssa eli Riku -pojan kanssa. Söpö pikku pallero se Riku oli.

Hassumpaa ei ollut myöskään iltasella järven rannalla grillaukset ja syömingit. Mikäs on ollessa kun on ympärillä joukko ihmisiä, jotka sumeilematta antoivat sylin täydeltä Himballe huomiota: rapsutuksin, silityksin ja herkkuruokina. Aikanaan kaikki kiva päättyy niin tämäkin reissu. Mutta ei hätää seuraava reissu on jo suunniteltu, valmisteltu ja lähtö tapahtuu ensi viikolla. 

Uusi kohde on ei enempää eikä vähempää kuin ensimmäinen Himban ulkomaan reissu:, suuntana NORJA. 

Raveissa

Himba kävi viime viikonloppuna elämänsä ensimmäisissä raveissa. Paljon nähtävää, kuultavaa ja haisteltavaa. Himba ei ollut aiemmin nähnyt hevosia ihan näin läheltä, joten kiinnostus oli aluksi suurta ja olisi ollut intoa tehdä vieläkin lähempää tuttavuutta. Hevoset ovat kuitenkin tutun näköisiä otuksia, koska oman kylän ja naapurikylän hevosia on tavattu remmilenkeillä. 

Radan viereltä näkee hevoset lähempää

Heppoja ja lisää heppoja

Ooh, lähtö tapahtui nyt täytyy katsoa

Match Show 15.6.2013 Ranua

"Uran" toinen mätsäri takana ja kotiinviemisinä tuli sijoitus Pun2. Himba siis oli oman luokkansa -pienet aikuiset- kakkonen. Finaalipaikka (BIS) jäi siis karvan mitan päähän. Huima parannus tulokseen ja esiintymiseen edelliseen kisaan verrattuna, jossa Himba pomppi ja loikki eikä sijoitusta tullut. Tällä kertaa esittely meni upeasti. Kehää kierrettiin hienolla askelluksella  hihna pääosin löysällä, keskittyneenä omaan suoritukseen ja seisominen paikallaan sujui myös oikein hyvin. Esittelyn aikana tuomari taisi sanoa Himbasta jotain, että liikkeet ovat luontevat ja olemus tervepäinen muuta ei muistissa ole, kun aivot hurrasivat hyvin menneestä ympyrän juoksentelusta. 

Toki parannettavaa löytyy paljon, vielä on matkaa huippu esittelyyn ; ) Pääasia kuitenkin oli, että Himba nautti päivästä ja sai paljon aivojumppaa sekä tapasi uusia isoja ja pieniä lajitovereita. Kotiin palatessa pojan viikari olikin ihan rättiväsynyt mutta onnellinen ja veteli sikeitä aamuun asti.

Tuloksia kisasta löytyy Ranuan koirakerhon nettisivuilta.

Nämä myö sain

HELTEIDEN KESKELLÄ

Kesä on tullut ja + 30 helteet samassa rytäkässä. Helteiden keskellä on välillä ollut hankalaa käydä treeneissä, kun tahtoo tulla hiukka liian lämmin ja keskittyminen herpaantuu herkemmin. No treenit ovat olleet sitä lyhyempiä ja helpompia mitä helteisempää on. Treeneissä käydään  2 x viikossa kehittämässä itsehillintää, keskittymiskykyä ja aivojumppaamassa. Lajeina ovat pentukurssi, jossa opetellaan TOKO-alkeita sekä AGILITY. Molemmissa riittää vauhtia ja vilinää sen verran, että välillä ihan vapistaan ja pomppoillaan innosta eikä maltettaisi odottaa omaa vuoroa näyttää muille vielä toistaiseksi alkeellisia taitoja. Kieltämättä haluttaisi myös laittaa leikiksi muiden paikalla olevien koirakavereiden kanssa.

Emäntä on innostunut myös Tyllin kanssa uuden harrastuksen pariin. Kuten Himba myös Tylli on aloittanut TOKO-kurssin, joka on kahdesti viikossa. Emännällä riittää puuhaa, kun on neljät ohjatut treenit viikossa ja kotiharjoittelut sekä kaikki muut kesäiset puuhat siihen päälle. 

Kotona odottaa vielä yksi uusi harrastus: Himban ja Tyllin uimakoulu. Näin helteillä on hyvä käydä viilentymässä jokivedessä omalla uimarannalla. Viime kesänä ei vielä uimaan päästy turhan kylmän kesän takia. Mutta nyt on uimakoulussa harjoiteltu vesipedoksi tulemista melkein päivittäin. Uiminen alkaa jo mukavasti sujua, kun alkuun ensin pääsee ja palkkio on heti nenän edessä uimareissun päätteeksi. Tyllille puolestaan uimakoulu on kertausta ja uimahalun vahvistamista. Netta vanhuksen kanssa vain seisoskellaan mahaa kastellen, joskus emännän tuen avulla Netta tekee kevyen uimakierroksen.

Galleriassa lisää kuvia normi rantahetkistä.

Tylli pulikoi

Rapatessa roiskuu

Kevät puuhia ja vesiroiskeita

Jälleen on yhdet LUT-treenit ja NÄTO-treenit takana päin, jotka meni ihan hyvin. Jatkamme kotona harjoittelua uusin tiedoin, jotta Himba kehittyy taas askeleen eteenpäin (emäntä ehkä enemmänkin). Tämän lisäksi on tarkoitus osallistua kohta puoleen alkavalle TOKO -alkeiskurssille. Häsellystä tulee riittämään siellä sitten, apua... Joten keväällä ja kesällä tulee riittämään puuhaa näissä kaikenlaisissa harrasteissa. Mutta sehän on vain hauskaa kun on kivaa tekemistä.

HYVÄÄ KEVÄTTÄ KAIKILLE !

HIMBAN 1- VUOTIS SYNTYMÄPÄIVÄ

Eilen 5.4 oli Himballa 1 -vuotis syntymäpäivä. Juhlapäivää piti tietysti juhlistaa hieman, joten Himba sai päivän ruokansa kakun   muodossa (sis. koiranruokaa höystettynä kermalla). Kaunis päivä sattui synttäreiksi aurinko paistoi täydeltä terältään ja lämmitti kalpeita naamoja. Syntymäpäivä onnitteluja tuli niin ihmis- kuin eläinmaailman puolelta.

Saanko maistaa jo...

....ensin poseeraus ja mielenhallintaa, plääh

Ää, sanokaa joku, kisuloille et synttäsankarin kans pitää leikkiä

Pienin ystävä ja suurin sydän

Savukosken kuivalihamarkkinoilla

PÄÄSIÄISEN vietossa Savukosken kuivalihamarkkinoilla. Porukkaa oli oikein mukavasti ja ruoka oli hyvää, poronkoparakeitto yllätti positiivisesti. Musiikki soi ja ihmiset naurussa suin nauttivat markkinoista ja aurinkoisesta säästä.

Poronkoparia, aah hyvää  :-9

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ 

R.I.P Santtu

Vanha sukupolvi on alkanut väistymään nuorempien tieltä. Hiljattain kuului tieto savon suunnalta, että Netan veli Santtu on vaihtanut hiippakuntaa eli on lopetettu terveydellisistä syistä. Olihan Santtu-pojalla ikää kertynyt jo 14 vuotta, ja lopettamisesta oli ollut jo aiemminkin puhetta, joten uutinen ei sinänsä yllättänyt. 

Santtu oli siis ensimmäinen, joka hyvästeli Netan, Sollen ja Santun muodostaman sisarusparven. 

Santun kuolema toi todelliseksi, ettei myöskään Netalla ja Sollella ole kovin paljon elinaikaa jäljellä. Netta on vielä kaikin puolin terve (onneksi ja koputan puuta). Askel on kohtuullisen joustava eikä sairauksia ole ilmennyt. Todennäköisemmin pilven reunalle Santtua seuraa seuraavaksi Solle, jota vanhuus on kohdellut vähemmän ystävällisesti kuin Nettaa. Mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus pitää sisällään.

Netan sukupuusta on siis elossa kuudesta jäsenestä enää viisi kahdessa polvessa. Nartut: Netta, Solle, Tylli ja Saana. Urokset: Roope

Takaisin elämään ja liikkumaan

Kuukauden hiljaiselon ja emännän ulkomaanmatkan jälkeen on aloitettava liikkumaan ulkona luonnossa ja suunnitella kevätohjelmaa. Hiihtokausi (emäntä tykkää hiihtää vain kevättalvella auringonpaisteessa) ja juoksuharjoittelut ovat hiljalleen käynnistyneet, muiden talvisten liikuntamuotojen jäädessä odottamaan ensi talvea. Koirien kanssa on mahtavaa hiihdellä maastossa. Koirille on lystiä ja vaihtelua, kun saavat juoksennella vapaasti useita tunteja muualla kuin omalla pihalla. Onneksi asutaan sen verran syrjäisessä paikassa, ettei tarvitse välittää muista liikkujista, kun niitä ei ole, ja koirat voivat olla rauhassa vapaana.

Toissapäivänä Himba, Tylli ja emäntä ähisivät useamman tunnin ajan auringonpaisteessa. Veimme metsään jäniksille ja muille metsän elikoille ruokaa ja taivalsimme kylän jokivarteen tehtyä hiihtolatua pitkin. Joen jäällä ja sen varrella olevilla pelloilla oli hyvä hiihdellä, kun näki koko kylän maisemat kerralla. Koiratkin saivat kulkea tavallisesta poikkeavaa reittiä, reittiä jota kesällä pystyy menemään vain veneellä. Jäniksen ja ketun jälkiä oli paljon rantapensaikoissa ja niitä koirulit haistelivat silmät harittaen. Suositeltavaa toimintaa kaikille liikkumaan kykeneville, eväät ja kaverit mukaan niin päivä joutuu rattoisissa merkeissä.

PS. Olis tänään käyty myös hiihtelemässä mutta ikkunasta näkyy aika ravakka lumituisku, joka veisi tämmöiset hippiäiset mennessään, joten kokeillaan onnistuisiko viikonloppuna.

Jono

muodostuu iän ja arvovallan mukaan ; ) ensin vanha ja arvokas lady, perässään hupakot ja huntalot ; )

Haloo, onko ketään kotona.  On ruoka-aika ja MEILLÄ ON NÄLKÄ, päästäkää sisään....

Blogin vaihteleva ulkoasu

Ulkoasu muuttuu taas hiukan, kun sivuja kehitetään eteenpäin ja välillä kehitetään vain kehittämisen vuoksi.

"Elämä: kehittymistä kehittymisen perään eikä mitään muuta, oli se sitten hyväksi tai ei"

- Tuntematon 

TERÄSMIEHEN REIDET (tarkennettu)

Marraskuussa aloitettu talvitreeni kausi on alkanut tuottaa tuloksia. Talvitreeni sisältää mm. "valjakkoajoa" potkukelkalla, kuormatun pulkan vetoa eli Tylli vie heinää jäniksille metsään, koirahiihtoa eli emäntä hiihtää ja koirat juoksevat pääosin vapaana tätä vain hyvin harvakseltaan, metsässä umpihangessa kahluuta. Näistä potkukelkkailu on vienyt sydämen aivan täysin. Käytössä ei ole harmi kyllä oikeaa rekeä, jolla voisi aitoa valjakkoajoa kokeilla, tosin ei ole rekikoiraakaan. Mutta ihan hyvät korvikeet on. Ehkä jonain päivänä oikea reki ja rekikoira hankitaan tai sitten ei, unelmia pitää aina olla. 

Himba ja Tylli treenaavat potkukelkalla tehtäviä lenkkejä 2 -3 kertaa viikossa. Himba ja Tylli yhdessä 1 krt/vko ja Tylli yksin 1-2 krt/vko, pakkasrajan ollessa  -15 . Matkan pituus vaihtelee yleensä 10 - 20 kilometrin välillä, riippuen tosi paljon säästä mitä aurinkoisempaa ja tyynenpää sitä pitempi ja päinvastoin, koirien juoksuhalukkuudella on myös suuri merkitys. Myös n. 2 km lenkkejä tehdään. Himballe "valjakko" eli potkukelkkailu harrastus näyttää sopivan hyvin. Haluja löytyy potkukelkkailuun vaikka muille jaettavaksi. Jaksaa hyvin "vetää" yksin noin 50 kg kuorman ("reki" eli potkukelkka +  kelkkaa potkiva emäntä).  Hyvällä  ja liukkaalla alustalla potkukelkka liukuu vauhdikkaasti. 

Ahkerien kuukausien jäljet näkyvät hiljalleen koirien kropissa. Himba on pelkkää lihasta. Reidet pullistelevat ja ovat kuin teräsmiehen reidet. Reisiä koskiessa saa varoa ettei katkaise kynttä. :) Kestävyys on samoin kovaa luokkaa, porukan paras. 20 km treenin, joita 2 kpl, jälkeen jaksaa juosta vipeltää ja pomppia kuin ei mitään. Tylli taas ei lihaksilla vielä juhli vaan on pudottanut painoa, kiinteytynyt ja parantanut vauhti kestävyyttä.

Talvitreenien välipäivinä, kun on pakkasta tai ei potkukelkkailla, hiihdetä tai rämmitä metsissä, ei tehdä mitään raskasta, jotta koirien kropat palautuvat kunnolla ja saavat laiskotella. Esim. tänään Himba kävi kevyellä vitosen kävelylenkillä metsätiellä ja Tylli käy illalla kevyellä juoksulenkillä emännän kanssa. Tai vaihtoehtosesti ollaan tekemättä mitään -- tarkoittaen, koirat melskaavat pihalla mitä lystäävät ja emäntä laiskottelee.  

Poks poks

Kova pakkanen ulkona, vilu sisällä. Kylmässä hytiseminen on päivän ja viikon teema. Ei ole kivaa, kun pannuhuoneen puulämmitteinen kamiina poksahtaa käyttökelvottomaksi kovien pakkasten keskellä. :(
=>
Tiedossa määrittelemätön ajanjakso ilman lämpöä ja kuumaa vettä, tosi hienoa.

( Se, joka ei tiedä mikä on kamiina: lämmityslaite, jonka avulla lämmitetään talo ja vesi. )

No olihan kamiina jo vuosikymmeniä kestänyt, joten poksahtamista osasi tavallaan jo odottaa. Nyt sitten värjötellään liikuteltavien patterien lämmössä ja puretaan vanhaa kamiinaa pois uuden tieltä. Näiden urheiden pikku pattereiden ansiosta lämpö pysyy sentään päiväsaikaan 15 asteen yläpuolella niin ettei ihan pystyyn jäädy. Yöllä ja aaumulla herätessä on sitten reippaasti kylmempää. Täytyy varmaan kohta nykäistä villapaitaa ja pilkkihaalaria päälle jos vielä tästä kylmenee. 

Jos tulee oikein kylmä,  voi aina hipsiä istuskelemaan saunanlauteille. Ihana puusauna, sitä voi lämmittää vuorokauden ympäri ja antaa saunan lämmön virrata koko taloon. Iso oikea takka on myös plussaa.

Koirille viileydestä ei sentäs ole pahemmin haittaa, päinvastoin. Niille kun tahtoo yleensä olla sisällä liian kuumaa. No ehkä Rekulle ja Himballe voi olla välillä turhan vilpoista. Parhaillaankin Himba nukkuu tiukalla kerällä ja näyttää hitusen hytisevän. Pitää kait laittaa sillekin villapaita päälle lämmikkeeksi. Oispa kesäinen hellepäivä juuri nyt  :(   Vilukissat kun eivät kylmästä tykkää...

Trimmaus päivä

 Ensimmäinen trimmaus. 

Aikaa meni 6  1/2 tuntia.

Ennen ja ...

jälkeen... hmm.... "dalmatialainen"?