TREENIKIRJA

Pieniä juttuja treeneistä, joita tehdään epäsäännöllisen säännöllisesti.

ELOKUU 2020

Keinoluolilla tuli vuoden tauon jälkeen käytyä harjoittelemassa molempien koirien kanssa. Harjoitukset meni aikalailla ounastelujen mukaan.

Ossi kävi kaivautumassa hiekkaesteen läpi mallikkaasti, kunhan vain uskalsi ensin kerran puskea päänsä hiekan läpi todeten, että hengissä selvisi. Toinen kaivautumiskerta meni sitten kuin vanhalta tekijältä. Ossin osalta luolatreenit ovat ohi, ei ole niin sanotusti ohjattuihin harjoituksiin osallistumisoikeutta enää. 

Tiira puolestaan on luolakoirana täysnössö edelleen ja tulee sellaisena myös pysymään koko elämänsä ajan. Tiiralta puuttuu kokonaan luolakoiralle vaadittavat ominaisuudet: intohimo kettua kohtaan, luolissa rymyäminen, rämäpäisyys, halu "liiskata" vastustaja  ja itseluottamus on olematon. Kettu on niin kauhistuttava vastus, että Tiiralta menee pupu pöksyyn ja mieluusti poistuu paikalta. Hieman harmittaa, kun pentuna Tiira rymysi oikein mielellään ahtaissa koloissa ja tunneleissa ja riepotteli ketun haisevaa nahkaa. Kasvaessa aikuiseksi samanlainen into on kadonnut ja kettu ei herätä yhtään innostusta. Isompiin tunneleihin, joita lenkeillä kohdataan voidaan kroppa tunkea mutta ketun hajuiset keinoluolat ovat kauhistus 😟

Edes näyttääkseen luolakoiralta tomuhiukkasen verran Tiira vaatii rinnalleen tai oikeammin edelleen kaverin, joka tekee varsinaisen työn eli Ossin, Tiiran pysytellessä "taustatukena" . Ilman Ossia tai ihmiskaveria Tiirasta ei ole mihinkään, joten luolatreenarin suosituksesta Tiira heittää luolajutuilla lopullisesti vesilintua ja siirrymme kokeilemaan nenänuuskutus juttuja ne ovatkin Tiiran lempijuttuja. MEJÄ on sopivampi ja mieluisampi harrastus Tiiralle, jota täytyy tosissaan kokeilla useammin mitä nyt ollaan tehty.

HEINÄKUU 2019

Näin pitkästä aikaa tällekin osastolle jotain, enemmänkin olis, jos vain innostusta kirjoitus hommiin olisi nykyistä enemmän.

Asiaan. 

Keinoluolat. Heinäkuun lopussa tuli käytyä harjoittelemassa luolakoirien putkiharkoissa. Molemmat koirat saivat treenin. 

Tiiralla homma on ihan alkeissa. Pari kertaa käynyt tutustumassa lajiin, vielä on kovin jännittävä tilanne. On outo paikka oudot ihmiset ja suhiseva ja sihisevä kettu niin rohkeus on hakusessa, eikä ehkä ole hoksannut mitä pitäisi tehdä ketun kanssa. Yksin kaiken lisäksi ilman Ossin tukea ja turvaa niin hankala paikka ja Tiira taitaa kokea, että on helpompi heittäytyä pieneksi pennuksi käytöksen puolesta. Kuitenkin treenissä pilkahti loppupuolella jo oikeaa asennetta Tiiralta, haukkumista ja ärinää ja pientä hypähtelyä kettua kohti. Kyllä se siitä lähtee, kunhan aikuistuu lisää henkisesti ja pystyy/oppii toimimaan itsenäisemmin ilman Ossin tuomaa urostukea.

Ossin luolatreeni meni hyvin. Paremmin kuin odotin, koska Ossilla on ahdinko se ahdistusta ja kammoa tuova kohta putkessa aiemmissa treeneissä ollut. Nyt ensimmäinen veto ahdingosta läpi meni ilman suurempaa houkuttelua ja eteneminen putkissa ketun luo mallikasta aikaisempiin kertoihin verrattuna. Treenari mainitsi ohimennen ahdingon vaikeuksien johtuneen pitkästä karvasta. Ossi onkin aiemmin treeneissä ollut pitkässä karvassa. Ehkä tosiaan pitkä karva on se juttu, mikä on estänyt Ossia uskaltamasta mennä ahdingosta läpi. Karva raapinut putkien seinämiä ja Ossilla on sitä myöten tullut ahtaanpaikankammo aiheuttaen pikaisen perääntymisen pois putkesta. Kuka tietää. Nämä treenit meni siihen malliin, että ehkä on aika kokeilla ensimmäistä luolakoetta lähitulevaisuudessa. 
Tavoite asetettu LUTC kohtaan.

Nätötreenit.
Tiira on käynyt kesän aikana pari kertaa treenaamassa näyttelyitä varten match show tapahtumissa. Lisäksi omatoimista treeniä päälle kotioloissa ja lenkkeilyjen lomassa. Kai se pieni treenimäärä auttaa jotain, kun pari viimeistä näyttely käyntiä on esiintymisen puolesta mennyt aika nappiin. Ainoa oikeasti mietintämyssyn käyttöä todella aiheuttaa , että miten Tiiraan saa ylväyttä ja suurta ryhtiä liikkeeseen. Tiiran normi tapa ja asento liikkua on aika matala asentoinen ja se näyttää sivusta katsottuna välillä aika veltolta menolta. Eron asennossa huomaa ihan katselemalla Ossia ja Tiiraa liikkeessä vaikka omissa nätötreeneissä. Ossi tempoo näyttelykehärinkiä kaikki ruumiinosat taivasta kohti kurkottaen energiaa pursuten. Tiiraa muistuttaa littanaa maata pitkin matelevaa matoa silloinkin, kun tekee rinkiä innolla. Kaikki hännästä päähän on vaakatasossa samalla linjalla.

LOKAKUU 2017 
Tiira on kokeillut muutaman kerran verijälkeä. Innoissaan hajujälkeä seurasi ja löysi piilotetut linnut, joita treenissä käytettiin. Ilolla otti linnut myös suuhun ja ylpeili saaliilla. Nenää käyttää todella mallikkaasti.

Tiira on tutustunut myös ketunnahkaan. Pelottomasti tarttui nahkaan kiinni.

Myös ahtaisiin koloihin tutustuttu. Vauhdilla tunkee itsensä ahtaisiin käytäviin ja juoksee niissä kuin heikkopäinen, hepulointivaihe 😉

KESÄ 2017 
Ossi käynyt pari kertaa kesän syksyn aikana keinoluolilla rymyämässä.
Jonkun kerran linnun hakua joesta treenattu.
Tänä kesänä treenit painottu enemmän fysiikka puolelle. Paljon tehty lyhyttä ja pitkää lenkkiä: pyörällä, kävellen, maastossa rämpien ja erityisesti uiden.

KESÄ 2016
Viime aikoina on tullut tehtyä enimmäkseen pitkän matkan kestävyysharjoitteluja. ( Maraton matkat mielessä. ) Toisin sanoen oikeita kunnon lenkkejä, ei mitään parin kilometrin pissalenkkejä, jotka eivät kuntoa kohota eikä niitä lenkiksi edes voi kutsua, ainakaan Ossin emännän mielestä. No asiaa ehkä selventää, että emäntä pitää enemmän kestävyyttä vaativista pitkäkestoisista lajeista kuin räjähtävyyttä tai nopeutta vaativista lyhyt kestoisista jutuista. Kun mennään lenkille niin silloin myös lenkkeillään niin että, jollakulla hikivirtaa tai vähintään hengästyy hieman. 

Itse asiaan. Viime lauantaina (13.8.16) sattui olemaan oikein soma sää pitkän lenkin tekoon 🌄. Koska Ossilla anturat ovat taas kestävät ja loisto kunnossa heinäkuun alussa olleiden antura ongelmien jälkeen, niin ajatuksena oli tehdä rauhallinen ja hidas vauhtinen a) parin tunnin pyörä lenkki tai b) 35 km pyörä lenkki maisemia katsellen. Toisin sanoen tarkoitus oli tehdä Ossin kanssa pisin lenkki koskaan kilometreissä mitattuna. 👣

Oli todella hieno ja ihanteellinen päivä pitkään lenkkiin, lämpöä sopivasti, ei tuullut eikä satanut. Mikä tärkeintä Ossilla ja emännällä oli menohalut kovat ja liikkuminen tuntui molemmilla todella vaivattomalta. Siinä sitä sitten kurvailtiin varsinaiselta reitiltä välillä sivuraiteille metsään ihmettelemään luontoa 🏃🌳🌳🍃🐜🐝🐞

Lenkin puoli välissä pidettiin kunnon tauko joen rannalla. Ossi pääsi uimaan 🌊🐟ja emäntä istuskelemaan rantakivillä. Tauon jälkeen palailimme verkkaiseen tahtiin, toki välillä otettiin pieniä spurtteja. Viimeisillä kilometreillä spurtit ylämäkiin alkoivat jo ottaa voimille mutta niin vain ne selvitettiin 🏁. Yllättävän hyvin Ossi jaksoi elämänsä pisimmän lenkin, illalla oli lähes normaalin pirteä. 

Aikaa suunnitellun parin tunnin sijaan meni noin 5 tuntia ja kilometrejä ,hetken äimistelyn jälkeen 😨😲😲😲😲, noin 50. Oli hieman vaikea uskoa, että kilometrejä kertyi 50 mutta niin mittalaitteet ja kartat  sanoi, kun kuljettua reittiä tutki ja mittaili jälkikäteen.

Lopputuloksena siis lenkki 5 h ja 50 km. Koiran kanssa tehty ennätys lenkki. Ossin edellinen pisin lenkki oli ollut noin 25 km/3h. 

Jaksaa se vain kooltaan pikkuruinen koira pitkiä lenkkejä tehdä. 😮 Seuraava pitkä lenkki tehdään sitten palautumisen ja levon jälkeen viikon tai kahden päästä. Ei kuitenkaan näin pitkää, nämä ovat harvoin tehtäviä "kestävyyskokeita". 🏁