Savukosken kuivalihamarkkinoilla

PÄÄSIÄISEN vietossa Savukosken kuivalihamarkkinoilla. Porukkaa oli oikein mukavasti ja ruoka oli hyvää, poronkoparakeitto yllätti positiivisesti. Musiikki soi ja ihmiset naurussa suin nauttivat markkinoista ja aurinkoisesta säästä.

Poronkoparia, aah hyvää  :-9

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ 

R.I.P Santtu

Vanha sukupolvi on alkanut väistymään nuorempien tieltä. Hiljattain kuului tieto savon suunnalta, että Netan veli Santtu on vaihtanut hiippakuntaa eli on lopetettu terveydellisistä syistä. Olihan Santtu-pojalla ikää kertynyt jo 14 vuotta, ja lopettamisesta oli ollut jo aiemminkin puhetta, joten uutinen ei sinänsä yllättänyt. 

Santtu oli siis ensimmäinen, joka hyvästeli Netan, Sollen ja Santun muodostaman sisarusparven. 

Santun kuolema toi todelliseksi, ettei myöskään Netalla ja Sollella ole kovin paljon elinaikaa jäljellä. Netta on vielä kaikin puolin terve (onneksi ja koputan puuta). Askel on kohtuullisen joustava eikä sairauksia ole ilmennyt. Todennäköisemmin pilven reunalle Santtua seuraa seuraavaksi Solle, jota vanhuus on kohdellut vähemmän ystävällisesti kuin Nettaa. Mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus pitää sisällään.

Netan sukupuusta on siis elossa kuudesta jäsenestä enää viisi kahdessa polvessa. Nartut: Netta, Solle, Tylli ja Saana. Urokset: Roope

Takaisin elämään ja liikkumaan

Kuukauden hiljaiselon ja emännän ulkomaanmatkan jälkeen on aloitettava liikkumaan ulkona luonnossa ja suunnitella kevätohjelmaa. Hiihtokausi (emäntä tykkää hiihtää vain kevättalvella auringonpaisteessa) ja juoksuharjoittelut ovat hiljalleen käynnistyneet, muiden talvisten liikuntamuotojen jäädessä odottamaan ensi talvea. Koirien kanssa on mahtavaa hiihdellä maastossa. Koirille on lystiä ja vaihtelua, kun saavat juoksennella vapaasti useita tunteja muualla kuin omalla pihalla. Onneksi asutaan sen verran syrjäisessä paikassa, ettei tarvitse välittää muista liikkujista, kun niitä ei ole, ja koirat voivat olla rauhassa vapaana.

Toissapäivänä Himba, Tylli ja emäntä ähisivät useamman tunnin ajan auringonpaisteessa. Veimme metsään jäniksille ja muille metsän elikoille ruokaa ja taivalsimme kylän jokivarteen tehtyä hiihtolatua pitkin. Joen jäällä ja sen varrella olevilla pelloilla oli hyvä hiihdellä, kun näki koko kylän maisemat kerralla. Koiratkin saivat kulkea tavallisesta poikkeavaa reittiä, reittiä jota kesällä pystyy menemään vain veneellä. Jäniksen ja ketun jälkiä oli paljon rantapensaikoissa ja niitä koirulit haistelivat silmät harittaen. Suositeltavaa toimintaa kaikille liikkumaan kykeneville, eväät ja kaverit mukaan niin päivä joutuu rattoisissa merkeissä.

PS. Olis tänään käyty myös hiihtelemässä mutta ikkunasta näkyy aika ravakka lumituisku, joka veisi tämmöiset hippiäiset mennessään, joten kokeillaan onnistuisiko viikonloppuna.