Joulukuu lähenee, lumi ja jää pakosalla

Kuvat sen kertoo, ei ole lunta senttiäkään vain pikku pikku pakkasten tuomaa huurretta kasvillisuuden pinnalla. Melkein on outoa kävellä ulkona pitkin peltoja ja metsiä tähän aikaan, marraskuun jälkimmäisellä puoliskolla lumettomassa Suomen lapissa. 

Lunta pitäis olla jo nilkkoja myöten lähestyen säären puolta väliä, ja järvien ja jokien jäässä. Sekä sukset pitäisi olla kaapeista kaivettuna ja pilkkireikiä jäillä. Mutta ei, hiihtämään tai pilkille ei pääse, pikemmin vois rullaluistimilla päästellä päivisin kuivilla teillä, ja joella soudella.

                 

Pyhätunturin kansallispuistossa

Näin viikonloppuna on hyvää aikaa käydä haistelemassa muita lenkkimaisemia ainaisten loppuunkaluttujen kotikulmien lenkkimaastojen sijaan. 

Sunnuntai lenkki suuntautui Pyhätunturin kansallispuistoon. Karhunjuomalammen, Pyhänkasteenputouksen ja Isokurun kautta päivän reitin mitaksi tuli noin 8 km. Kiva oli taas käydä kyseinen reitti kuleksimassa. 

Karhunjuomalammella saimme olla yksiksemme, kun turistit eivät näin alkukesällä paikalle löydä. 

 Uhriharjulla ei nyt uhreja uhrattu maisemia ihailtiin sitäkin enemmän

Pyhänkasteenlammella ja -putouksella olis jonkun tehnyt mieli mennä uimaan. Jätetään kuitenkin väliin, kun on sen verran puhdasta vettä, että voi suoraan lammesta vettä juoda. Koirankarvoja ei ole kiva kurkkuun saada.

Isokurun pohjalla hyvä ottaa poseerauskuvia kiven päällä ja suunnata sitten viimeiselle etapille.

Kesä

Lumien kadottua kuin taikaiskusta (toukokuussa), rantatie oli tulvan vallassa joten siitä piti ottaa ilo ja hyöty irti. Jee uimaharjoituksia ja kuoppien kaivuuta. Lopputuloksena shampoo kuurausta tarvitseva pentunen.

     

                  

Maaliskuun puuhia

1. Juoksut on ohi

2. Lumiluolassa ja lumessa riehuntaa

3. Tiira turistina koiranäyttelyssä

4. Tiira kävi trimmauskurssilla siistimässä karvojaan

5. Ossilla ei mitään uutta

Juoksut jatkuu...

Tiiralla on alkanut juoksujen kolmas viikko ja ns. tärppipäivien merkeissä mennään. Jonkunnäköisiä Tärppipäiviä on vietetty arviolta viikon päivät.  

Näin tärppipäivien aikana Tiira vain keimailee Ossin silmien edessä viehkeällä sulokkuudella ja arvokkaalla tyylillä itseään tarjoillen. Harmi vain ( koirien mielestä ), että ovat eristetty toisistaan, joten pystyvät vain katselemaan toisiaan kaihoisasti. 

Desibeleissä mitattuna Ossi on hieman rauhoittunut, välillä epätoivoisiksi yltyneet vinkumiset ja vonkumiset ovat vähentyneet. Tiiran jättämät hajuvanat kiinnostavat kovasti, liiankin kanssa. 

Vielä kestää tovin aikaa, että voi edes harkita yhteisiä lenkkejä

Aah... juoksut, niin ihanaa aikaa

Jep, koirien aikakirjoihin voi kirjata ylös seuraavaa: Lauantaina 17 helmikuuta 2018 alkoi Tiiran ensimmäiset juoksut 6 kuukauden iässä. 

Edellisestä läpi käydystä nartun juoksusta ja sen aiheuttamasta hämmennyksestä on aikaa kulunut 8 vuotta. Melkein siis vuosikymmenen sai olla rauhassa nartun juoksujen aiheuttamasta uroskoiran nupin keikahtamisesta nurin. 

Tiiran juoksut ovat kestäneet reilun viikon ja eilen Ossin nupissa alkoi sauhuta ja poreilla. Eilen oli ensimmäinen kokonainen päivä juoksujen aikana, etteivät koirat olleet vapaasti toistensa kanssa tekemisissä lainkaan. Kerran saivat lenkkeillä yhdessä, kun kävimme yhteisellä lenkillä pakkasten hellitettyä sen verran, että Vilukissa-Ossi pääsi liikkeelle. Tiiralla pakkaset eivät ole ulkona liikkumisen esteenä olleet.

Seuraavien viikon tai kahden ajan lenkkeilemme koirien kanssa erikseen. Paljon helpompaa ja rennompaa mennä lenkeille yhden hormonipellen kanssa kuin kahden, hermot saattaisi palaa yhdeltä jos toiselta jossain vaiheessa.

Sinänsä oli mukava juoksun eka viikko, että aiemmat uroskoirat ovat alkaneet ulvomaan, vonkumaan, inisemään, haukkumaan ja olemaan levottomia ennen kuin nartun peräpään vuoto on edes alkanut. Ossin käytös ei oikeastaan muuttunut mitenkään juoksujen alkaessa. Ossi muuttui levottomaksi ja alkoi vonkumaan "vasta nyt" reilu viikko juoksujen alkamisen jälkeen.

Joten nyt Ossi saa luvan pysyä erossa Tiirasta tarpeellisen ajan, pentuja ei todellakaan haluta. Ossi ehkä menee hoitoon muutamaksi päiväksi hermojaan lepuuttamaan mikäli pakkaset lähipäivinä ovat sen verran kovat, ettei Ossia voi pitää ulkona päiväsaikaan. Katsellaan ja seuraillaan tilannetta.

                                    

                                    😛

Tiira puolestaan on ollut juoksujen alettua aika lailla samanlainen kuin aina. No, okei tunkee syliin nukkumaan ja muuten vain rapsuteltavaksi,  seuraa joka paikkaan jaloissa pyörien, vähän väliä meinaa kompastua kun toinen kihnuttaa jaloissa eli hakee huomioita hiukan tavallista enemmän.  

                                                                                                                                                                                        Huomion kipeyden ohella Tiira haisee : näin todella heikon hajuaistin omaavan ihmisen nenään kuin minä olen Tiira haisee todella voimakkaasti. Haluaisin kuurata tuota narttua päivittäin yh.. Tiira on kyllä pitänyt itsensä kiitettävästi puhtaana, silti pieniä verisiä plänttejä on lattioilta ja vähän myös ei toivotuista paikoista löytynyt, minkä seurauksena pyykkikone on pyörinyt. Tiira myös nukkuu enemmän kuin vaikka kuukautta aiemmin. Nytkin nukkuu koppansa katolla täysin koomassa.

On se vaan näin juoksujen aikaan helpompi olla nartun kanssa puuhastelemassa ja elellä kuin uroksen. Itsellä ainakin on ollut narttujen kanssa näin, nartut eivät ole vonkuneet ja vinkuneet levottomina vuorokauden ympäri kuten urokset vaan ovat pysyneet suhteellisen hiljaisina ja rauhallisina. Nartut ovat myös siistimpiä kuin urokset. Toki hormoni myrsky sekoittaa nartun päätä myös ja vähäinenkin tottelevaisuus on kadonnut kuin tuhka tuuleen. 

Mielenkiintoisia ja välillä hermoja raastavia päiviä ja viikkoja elellään. 😇