Reissuilua Luostolla

 

Viime päivien aikana on tullut reissattua lähes aamusta iltaan milloin missäkin. Tänään neljän hengen ryhmällämme (pari ihmistä ja pari koiraa) oli vuorossa patikointia Luostolla. Aamulla vain eväät ja muut tarvittavat varusteet reppuun ja kuonot kohti tuntureita. Mukavaa on, että ajomatka näihin huimaaviin maisemiin kestää vain puolisen tuntia, jolloin aikaa patikointiin jää runsaasti, ei tarvitse varoa illan pimenemistä ja kiirehtimistä kotiin.  Eikä haittaa vaikka yönkin tunturissa viettäisi, onhan noita autiotupia lähes reitin kuin reitin varrella.



Ukko-Luoston huipulla tuulee ja on naurettavan
hyvä meininki.



Luostolla suuntasimme askeleemme kohti Ukko-Luostoa. Kilometrejä kertyi hiljalleen patikoinnin edetessä rauhalliseen eli hitaaseen tahtiin. Silloin tällöin Himba pääsi nauttimaan matkanteosta sylissä keikkuen, pientä poikaa ei sovi vielä rasittaa liikaa kerralla. Taisi Poitsu vaan jonkun kerran haluta syliin vain sen takia, että nauttii sylissä olemisesta :)

 

Aina välillä täytyi pitää muutenkin taukoja, jotta Himban pienet jalat eivät väsyisi liikaa kuten ei meidän muidenkaan. Taukojen aikana kamerat tallensivat ahkerasti ympäröiviä tunturi maisemia. Ilmassa oli selvästi jo syksyn tuntua, lämpimästä ilmasta huolimatta hieman syksyistä kirpeyttä pystyi aistimaan ja maassa näkyi joka puolella ruskanmerkkejä.

 

Tämä oli ensimmäinen patikkaretki Ukko-Luostolla ja kyllä oli sen arvoinen. Neljän hengen porukkamme nautti päivästä täysin rinnoin. Tylli meidän naurava koiramme nauroi koko päivän koko naaman leveydeltä onnellisuuden paistaessa silmistä. Tylli on ihanan helppo tehdä onnelliseksi ja nauravaiseksi, siihen riittää jo pelkkä päivittäinen hali. Myös Pikku Himba otti reissusta kaiken ilon irti. Häntä vispaten kuin vispilä nuuski joka kolon ja pusikon, hyppelehti kiveltä kivelle ja nautti retkieväistä.

 

Uusi reissu tulee tehtyä luultavasti aika pian. Muutenkin viime aikoina on tullut koluttua tuntureilla. Viimeksi tällainen pitkä patikointi, ja useita lyhyitä,suuntautui Pyhän tutulle Isokurun reitille, jota on tullut viime vuosien aikana kuljettua useamman kerran.



 

Ukko-Luoston huipulla tuulee

 

"Linssilude" Tylli  -mennään jo, en jaksa odottaa...

 Patikoinnin lomassa oli aikaa kokeilla millaista on geokätköjen etsintä. Eli periaatteessa harjoittelimme karttasuunnistusta mutta hauskemmassa muodossa. Ihan hyvin geokätköjä löytyi mutta piru vie, kun kaikkia etsittyjä ei löytynyt. Innostus geokätköntään taitaa olla kasvussa, kun ryhmän yksi jäsen alkoi suunnitella heti omaa geokätkö reittiä. Koiristakin etsintä taisi olla kivaa, kuono maassa kulkivat meidän ihmisten kanssa yrittäen löytää kätkön tai jotain muuta kivaa, kuten ötököitä lahon kannon alta. Muutama laho kanto ja muukin puska sai ravistelua, kun niiden alta piti kaivaa jotain, jonka vain tarkka kuono havaitsi.

 

Päivän kallistuessa illaksi ja geokätköilyn lomassa oli aika paistaa makkaraa nuotiolla ja nauttia väsyneestä olosta ennen viimeistä patikoinnin pätkää ennen kotiinpaluuta. Kotiinpaluu on aina kivaa onnistuneen päivän päätteeksi ja eikun suunnittelemaan seuraavaa retkeä.