Uusi kaveri

Aina on kiva tavata ja tutustua uusiin mukaviin tuttavuuksiin, joista toivon mukaan tulee hyviä ystäviä. 

Ystävät on aina tarpeen, kun täytyy tehdä jotain pelottavaa. Pelottavia asioita on helpompi kohdata ja tehdä, kun on ystäviä vierellä kannustamassa ja tukemassa.

 Näillä mietteillä tänä viikonloppuna Tiiran ja Ossin emännällä oli mahdollisuus tutustua nättiin ja soreaan pystykorva narttuun. Nuori vuotias narttu, jota kutsukaamme Siiriksi tässä vaiheessa. Ressulla ei ole vielä varsinaista nimeä syystä tai toisesta.

Suurin syy Siirin tapaamiseen oli se, että Siirillä on hieman omistajansa mukaan vaikeuksia autoilun kanssa. No pystykorvia on kiva tavata ihan sen kummempaa syytäkään 😁. 

Kokemusta koirista, jotka eivät autoilusta pidä löytyy näin omasta takaa, ja se ei aina ole kivaa. Kakan ja yrjön siivoilu automatkan aikana ja sen jälkeen on ällöä 😳 Joten päätin katsoa voisinko ehkä auttaa autokammossa. 

Tiira ja Ossi saivat toimia Siirin henkisinä kainalosauvoina koulutustuokioiden aikana. 

Kuvittelin Siirin saamisen autoon ja siellä viihtymisen olevan vaikeampi juttu kuin mitä se loppujen lopuksi oli. Tähän asti Siiri oli aina nostettu autoon kun ei itse suostunut lainkaan hyppäämään autoon. 

Treenien alussa huomasi Siirin pelkäävän autoa, hihna pitkällä yritti poistua auton luota. Onneksi Siiri on utelias kaveri ja uteliaisuus ja kärsivällisyys vei lopulta voiton.

Siiri hyppäsi ihan itse ja vapaaehtoisesti autoon noin kymmenen minuutin treenin jälkeen. Ha Siiri oli helppo tapaus. 

Ensimmäisen kerran jälkeen Siirin oli helpompi hypätä autoon kerta kerran jälkeen. 💪Kehut ja namit auttoivat myös tekemään autoon hyppäämisestä kivan jutun. Toki Siiri tarvitsee harjoittelua vielä paljon, jotta autoon meneminen ja kyydissä oleminen on rentoa ja luontevaa. Siihen ei yhden viikonlopun harjoittelu riitä. Alku on kuitenkin lupaava ja kyllä Siiristä tulee innokas matkustaja kunhan omistaja  haluaa tehdä auto harjoittelua itse myös. 

Siiri sai treenin vastapainoksi tutustua ossiin ja tiiraan. Tutustuminen sujui hyvin vaikkakin vauhdikkaasti. Hieman sitä mietti miten käy varsinkin Ossin kanssa, joka on aika rämäpää tavatessaan uusia tuttavuuksia. Siinä voi herkempi säikähtää toisen pompatessa suoraan naamalle. Ossi ei taida koskaan oppia hillittyä lähestymistapaa. Tiiran kanssa on rauhallisempaa oikeastaan päinvastainen tapa kuin Ossilla. Ensin vähän katellaan ja nuuskitaan sitten voi ehkä lisätä vauhtia mikäli vastapuoli on Tiiran mielestä kiva tyyppi. 

Yhteislenkit oli hyvä tapa yhdistää ja tutustuttaa tämä kolmikko ennen kuin siirryttiin/siirrytään niin sanotusti jonkun koiran omalle reviirille. Alkuhyppelyiden ja vouhottamisien jälkeen oli kiva lenkkeillä koko kolmikon kanssa. Siiri solahti kivasti Ossin ja Tiiran sekaan ja kolmikko tuli hyvin toimeen aivan kuin olisivat olleet yhdessä jo pidemmän aikaa. Hihnat sekaisin ja välillä ympyrää pyörien käveltiin ja juostiin kauniissa säässä ☺. 

Porukan yhdistymisen ja Siirin autokammon poistamiseksi kävimme myös parin tunnin autoajelulla ja samalla treenasimme lisää hyppäämistä autoon sisälle ja ulos. 

Ensimmäisellä etapilla jokainen koira sai olla omassa rauhassa, jotta vältytään turhalta ärinältä ja rähinältä. Yksi takapoksissa, toinen takapenkillä ja kolmas etupenkillä.  

Kävimme ajelemassa koska ensiksikin halusin nähdä miten Siiri reagoi autoiluun ja toiseksi Siirillä on tapana oksennella autossa joko pelosta tai matkapahoinvoinnin takia. Ajelun päätteeksi on ehkä todennäköisempää, että oksentelu johtuu matkapahoinvoinnista. Ja pahoinvointi aiheuttaa sen, että autossa olo ei ole kovin kivaa Siiristä ja siksi autoon meno on vaikeaa ja pelottavaa. 

Tällä parin tunnin automatkalla Siiriä ei tuntunut pelottavan eikä oksennellut lainkaan. Pyrin tekemään matkasta tosi kivan joten pysähdyimme useamman kerran ja kävimme kävelemässä ja tutustumassa eri paikkoihin. 

Paluumatkan ajan koira kolmikko saikin olla yhdessä samassa tilassa autossa. Kaikki meni hyvin ja Siiri taisi jopa nauttia automatkasta.