maanantai 11. kesäkuuta 2012

Hei vaan kaikki, olen Himba parsonrusselinterrieriuros, virallinen nimeni on Rakkahukan Armaani Eros. Lempiharrastuksiani ovat  syöminen, leikkiminen, kaksilahkeisten perässä juokseminen menevät nämä minne tahansa ja nukkuminen tässä järjestyksessä. Vielä hetki sitten elelin sisarusteni ja emoni kanssa yhdessä mutta nyt olen saanut heittää hyvästit kaikille heille, toivottavasti en lopullisia sellaisia, kun elämäni koki järisyttävän ja perustavanlaatuisen mullistuksen.

Joten tässä sitä nyt ollaan, uuden elämän kynnyksellä vain reilun 9 viikon ikäisenä, sillä noin viikko sitten lähdin synnyinkodistani liittyäkseni uuteen perheeseeni. Perheeseeni kuuluu nyttemmin kolme koirakaveria: sekarotuiset nartut Netta ja Tylli sekä ajokoirauros Rekku, sekä puolenkymmentä ihmistä emäntäni mukaan lukien. Pääsin siis suurperheen jäseneksi, jossa tapahtumia ja puuhaa riittää riemukseni. Eikä tässä vielä kaikki. Parin viikon päästä saan tavata lisää uusia perheenjäseniä, kun kesälomalaisia saapuu. Pari heistä tapasinkin jo pikaisesti ja voi pojat oli hyvän näköistä tuoretta lihaa tarjolla. Melkein kävelivät vapaaehtoisesti suoraan nälkäiseen suuhuni. Emäntäni kutsui näitä oudon näköisiä käveleviä pihvejä marsuiksi.

Odotan myös tapaavani innolla marsujen mukana kulkevan kissa parivaljakon ja näiden emännän. Kyllä paikat käyvät ahtaiksi, kun talo on nurkkiaan myöten täynnään erinäköisiä ja muotoisia kahdella tai neljällä jalalla kulkevia otuksia.


Yksi parhaita asioita uudessa kodissani on: minulla on järkyttävästi tilaa missä voin juosta ja temmeltää täyttä vauhtia. Suuri vihreä lähes viidakkomainen piha, minun silmänkorkeudelta katsottuna.


Pihan lisäksi minua viehättää käydä lenkillä ihka omassa rannassa ihka omaa rantatietä ihka omien kaverien kanssa. Alla olevissa kuvissa olen juuri tulossa ensimmäiseltä rantareissulta, mukana oli myös Netta-rouva ja tietysti myös ihmisemme. Harmikseni jouduin raahaamaan selässäni outoa kapistusta, josta roikkui hihna. Minun kuulemma pitää opetella kulkemaan nätisti, jossain hökötyksessä jota kutsutaan valjaiksi. Kyllä minä ilman valjaitakin osaan liikkua nätisti, kummallisia nuo ihmiset.





Ilta on nyt niin pitkällä, että on aika mennä nukkumaan, täytyy myöntää väsyn painavan päälle oli taas sen verran vauhdikas päivä. Reipas ulkoilu ja leikkiminen käy työstä näin pienelle kuin minä. 




















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti