Tänään aamusella oli aika käydä kokemassa, paljonko kalaa nousee joesta. Siispä veneen kyytiin ja kuono kohti joen selkää. Sää vain on aika surkea, turhan kylmää alle 10 astetta näes, ja vettä sataa päivästä toiseen. Hieno juhannussää tosiaan, kun täytyy vetää lahes talvivaatteita päälle yhden jos toisenkin. Minullakin piti olla lämmittävä peitto mukana, johon tarvittaessa pystyin kääriytymään. Säästä ja kylmyydestä huolimatta kalanpyydykset on käytävä kokemassa halusi tai ei.
Vetten päällä oli ihan kivaa olla. Veden liplatusta ja veneen keinuntaa samalla maisemia katsellen oli erikoinen kokemus toistaiseksi lyhyen elämäni polulla. Veneen rauhallinen keinunta on oivallinen keino vaipua rauhalliseen uneen kesken kaiken. Onneksi minun ei tarvinnut kiskoa kalansaaliita veneeseen vaan sen hoiti emäntäni, joten mikään ei sikäli häirinnyt välillä otettuja torkkuja.
 |
Ensimmäinen mutta ei viimeinen veneretki.
Perämiehen roolissa.
|
PS. Kalansaaliina tuli hauki ja ahven, maukasta paistettua kalaa illalliseksi tulossa, jippii ja hau hau :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti