Himban ensimmäinen pitkä automatka Kainuuseen on takana. Ilman sen kummempia ongelmia automatka meni, vältyttiin matkapahoinnilta ja muulta sälältä. Matkapahoinvointi ei ole mikään kiva asia. Siitä se riemu repeää, kun jollain on paha olo ja vatsan sisältö ryöpsähtää auton istuimille kesken matkan - tämäkin on koettu jokusen kerran aikaisempina vuosina. No perille päästiin lukuisista pissatauoista riippumatta ja loma on kulkenut lähinnä pitkien päivittäisten kävelyiden merkeissä.
Päivittäin Himba on tutustunut ja opetellut uusiin "suuren kaupungin" ääniin ja ihmispaljouteen sekä tietysti opetellut miten koiran tulee käyttäytyä kaupunkiympäristössä. Onneksi rinnalla kulkee aulis ja nykyään pitkähermoinen pentuaikansa kaupungissa viettänyt Tylli. Tylli on ollut hyvänä esimerkkinä Himballe, miten kaupungin ihmisvilinässä ja autojen seassa kuljetaan rauhallisesti ja säntäilemättä ympäriinsä välittämättä jatkuvasta metelistä. Ainoa miinus on esimerkiksi se, että kulman takaa tai vauhdilla takaapäin tuleva yllättävä pyöräilijä tai jokin muu, jota Tylli ei ehdi nähdä, niin Tylli voi säpsähtää tai säikähtää. Näin aina käy silloin tällöin pakosti, koska Tylli on syntymäkuuro. Ei tosin ihan 100% mutta 95% kuuro, koska kuulee joten kuten esim. tarpeeksi tosikovan ja ihan vierestä tulevan torven töräyksen.
Puuttuvan kuulon sijaan Tylli käyttää tassujaan korvinaan. Tassut ovat Tyllillä hyvin herkät, niitä ei saakaan juuri muut tonkia kuin emäntä, muiden kiskoessa ja tutkiessa tassuja Tylli saattaa laittaa hanttiin ja kirkua mielentilasta riippuen. Herkillä tassuilla on hyvä aistia maan tärähtely ja vapina mikä kertoo jotain tai jonkin olevan tulossa kohti, jolloin ei tarvitse säikähtää.
Himba on alkanut oppimaan näiden päivien aikana paljon tarpeellisia hyviä ja kauniita käytöstapoja ja muutenkin on kehittynyt hyvän itsetunnon ja päättäväisyyden omaavaksi nuoreksi herraksi. Tietysti useimmiten vielä pennun riehakkuudella ja yltiöpäisyydellä eri tilanteisiin mennään mallilla pää edellä ja järki jäässä. Järki ehtii kyllä tulla myöhemminkin, kuten Tyllillä, joka vasta nyt lähes kuusivuotiaana on tainnut aikuistua henkisellä puolella pikku Himban tultua kylkeen elämään kuin liimattuna. Jommalla kummalla täytyy olla järki päässä, painiottelun keskelläkin ja Tylli on pakotettu ottamaan tämä rooli. Emäntä hihkuu asiasta riemusta :) ja on onnellinen Tyllin puolesta.
Se Tyllistä, palatkaamme Himbaan ja kävelyihin. Eilispäivänä Himba sai testata ja käydä ensimmäisen kerran eläissään koirapuistossa. Koirapuisto on mukavasti kävelymatkan päässä tosin nyt menimme autolla, kun tilaisuus tähän tuli. Jälkeenpäin oli aikaa ja voimia kierrellä kaupungin katuja. Puisto oli ihan mukava, puustoinen ja sopivan epätasainen eli metsäinen. Tällä kertaa puistossa ei ollut muita kuin Himba ja Tylli juoksemassa mustikanvarpujen seassa. Välihuomatuksena täytyy kertoa, että Himba on tällä hetkellä hulluna mustikoihin. Kunnon mustikkamättään osuessa kohdalle niin siihen jäädään kuin tatti kunnes mustikat on syöty ja kieli muuttunut siniseksi.
Kovin kauaa ei puistossa joutanut olemaan, kun kuvassa taustalla taas linssiluteena oleva Tylli ilmoitti omaan tyliinsä, että puoli tuntia meni jo. Puolta tuntia kauempaa ei Tyllin kanssa puistossa olla, puolituntia on tiukka raja - mikä lie päähänpinttymä tuokin ja mistä lie tullut, emäntä ja Himba kyllä voisi olla kauemminkin. Käymme ehkä toisenkin kerran puoli tuntisen viettämässä kyseisessä puistossa ennen junalla tapahtuvaa kotimatkaa. Mutta sitä ennen on monta kilometriä lenkkipolkuja ja kaupungin katuja tutkimatta.
.JPG)
.JPG)
.JPG)
